Blogi

Laitumelle lompsis – Niemelän lammastilan laidunkäytäntöjä

Olemme pieni luomutila Laukaassa, Keski-Suomessa. Kasvatamme kainuunharmaslampaita, joista saatavat tuotteet myymme pääasiassa suoraan asiakkaille. Olemme mukana Carbon Actionissa ja kehitämme toimintaamme aktiivisesti eettisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään suuntaan. Lampaamme laiduntavat kesäisin niin pitkälle syksyyn, kuin se on mahdollista ilman ylilaiduntamista. Laiduntamisen merkitys tilallemme on keskeinen; se on mielestäni jopa välttämätön menetelmä. Koen sen vaikuttavan imagoomme positiivisesti, olevan työhuippua tasaava toimenpide, lisäävän eläinten hyvinvointia sekä myös ylläpitävän ja lisäävän maatilaympäristön monimuotoisuutta ja peltomaan pieneliöstöä. Mikään ei voita näkyä, jossa hohtavan harmaa – valkoinen katras rauhallisesti rinta rinnan edeten laiduntaa syvän vihreää, tiheää nurmea karitsojen kisaillessa ympärillä. Olen siitä onnekas, että tämä näkymä on tarjolla heti olohuoneen ikkunasta. Tätä näkyä myös asiakkaamme kaipaavat ja he tulevat meille kesäisin katsomaan nimenomaan laiduntavia eläimiä, ja ovat kertoneet sen olevan Suomessa nykyään jo harvinaista. Laiduntaminen ja ruokintakysymykset ovat myös kestoaiheita suoramyyntiasiakkaiden kanssa käydyissä keskusteluissa.

Nurmemme koostuvat erilaisista heinistä (timotei, nurminata, ruokonata, punanata, niittynurmikka, raiheinä) ja palkokasveista (puna-apila, valkoapila, alsikeapila, rehumailanen, sinimailanen). Hyvin salaojitetut kivennäismaat kaipaavat tiheää nurmipeitettä suojakseen ja monipuolinen, syväjuurisia kasveja sisältävä nurmi on osoittautunut satovarmaksi huolimatta sääoloista. Kylvömäärä on n. 30 kg/ha ja nurmet perustetaan mieluiten suojaviljaan. Suuri palkokasvien määrä näyttää vaikuttaneen suotuisasti karitsojen kasvuun myös sisäruokintakaudella.

Lampaamme pääsevät laitumelle keväällä heti nurmen ollessa 5 cm:n mittaista ja laidunnettavia lohkoja vaihdetaan riittävän usein niin, että nurmi jää vähintään 5 cm:n mittaiseksi. Yhteyttäviä lehtiä pitää olla jäljellä syötön jälkeen. Lohkovaihdon yhteydessä syöty lohko puhdistetaan niittämällä. Tarkkailen laitumen lisäksi uuhien utareen ja pötsin täyttöastetta ja eläinten laiduntamiseen käyttämää aikaa ja niiden aktiivisuutta päivittäin. Myös karitsojen pitää näyttää joka päivä hieman isommilta. Punnitsen karitsoja kesällä, jos tarkkailupunnitukset osuvat siihen ajankohtaan. Muutoin käytän kasvun tarkkailuun omia silmiäni.

Seuraan katraan yleisolemusta ja sitä, millainen tunne niistä välittyy, yhtäjaksoisesti vähintään viiden minuutin ajan päivittäin, jotta poikkeamat saadaan selville. Eläimen olemusta tarkkailemalla voi saada selville mm. ravitsemustilaa, stressitasoa, tyytyväisyyttä ja terveydentilaa kuvaavia tekijöitä. Olen harjoittanut silmääni etsimään juuri ne poikkeavat yksilöt ja jos sellainen löytyy, tutkin sen liikkumista, laumassa toimimista ja syöntikäyttäytymistä tarkemmin lähempää lampaan ollessa irrallaan. Lammas syö, märehtii ja lepää tietyllä syklillä ja tämän syklin toteutumista tarkkailen sekä koko katraalta, että poikkeavasti käyttäytyvältä yksilöltä. Tarvittaessa eläin otetaan hoitoon lampolaan. Laidun on silloin kunnossa ja hyvä, kun siinä on tummanvihreää kasvustoa tasaisesti, lampaat laiduntavat, lepäävät ja märehtivät rauhallisina ja tyytyväisen näköisinä, utareet ja mahat pullottavat ja karitsat saavat imeä pitkään.

Kaikesta huolimatta aina ei mene putkeen: klostridioosi ja listeria ovat olleet meillä yleisimmät laidunkauden sairaudet, tosin niitä on ollut vuosien saatossa onneksi vain muutama vuodessa. Laidunkierrosta laistaminen näkyi alkuvuosina kokkidioositapauksina, mutta nykyisin siitä ei ole ollut riesaa jaloittelutarhojen hyvän hygienian ja laidunkierron ansiosta. Ja loisista puheenollen, ne tarkastetaan papananäytteistä kaksi kertaa vuodessa ja tarvittaessa yksilöllisesti. Emme tee rutiininomaisia loislääkityksiä, vaan lääkitys tehdään vasta, kun näyte tai muu oire antaa eläinlääkärille syyn määrätä loishäätö toteuttavaksi. Erään pitkänlinjan eläinlääkärin ohje loishäätöön onkin jäänyt mieleen ja toimii ohjenuoranamme loisten hallinnassa: laitumet aina puhtaille lohkoille. Ja puhdas lohko on edellisenä vuonna ollut muussa kuin lampaiden käytössä tai sellainen, joka perustetaan keväällä uudelleen.